Työntekijän oma luontosuhde
Olen lapsena saanut paljon myönteisiä kokemuksia luonnosta, jotka ovat vaikuttaneet paljon luontosuhteeni syntyyn. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen asunut maalla eläimien keskellä, lähellä metsää ja luontoa. Tuli usein vietettyä aikaa läheisessä metsässä metsäpoluilla ratsastaen tai pohdiskellen maailman menoa. Isovanhempien kanssa käydessä mökillä, usein veneilimme lähisaareen istuskelemaan kalliolle, syömään eväitä ja ihailemaan kaunista järvimaisemaa. Mökillä vietettiin paljon aikaan koko suvun kesken nauttien lämpimistä kesäpäivistä.
Kuvailisin omaa luontosuhdettani hyödyntäväksi, esteetti- romanttiseksi ja arkaaiseksi. Käytän nimittäin paljon luontoa hyödyksi. Tykkään sienestää ja marjastaa, joita usein käytän ruoan laitossa sekä leivonnassa. Marjoja tulee myös pakastettua talveksi pakkaseen, jotta talviaikaan voi käyttää smoothien joukossa tai keittää puuron kaveriksi kiisseliä. Luonnosta tulee myös kerättyä materiaalia esimerkiksi leivonnaisteni koristeluun ja ruokapöydän koristeeksi juhlia varten sekä talon sisustukseen. Kalastaminen on rentouttavaa ja mukavaa, tykkään käydä kalastamassa kesällä ja niin kuin talvellakin. Yleensä kalastusreissun jälkeen valmistan pyydystetyistä kaloista ruoan. Kesäisin hoidan omaa kasvimaata ja kasvihuonetta. Kasvamaan olen yleensä laittanut paljon erilaisia yrttejä, salaatteja, tomaattia ja kurkkua, joista olen valmistanut säilöön suolakurkkuja sekä tietysti muutama penkki mansikkaa, josta voi käydä napsimassa kypsyneet mansikat suoraan suuhun. Metsää on tullut myös hyödynnettyä tekemällä polttopuita ja hyödyntämällä ne mökin sekä talon lämmityksessä.
Jos oloni on hyvin stressaantunut ja väsynyt niin haen voimaa, virtaa ja rauhaa luonnosta käymällä kävelyllä metsissä nauttien hiljaisuudesta sekä samalla ihaillen luontoa. Koiranikin tykkää tehdä yhdessä pidempiä kävelylenkkejä lähimetsään, kun saa nauttia irti juoksemisesta. Retkiä tulee tehtyä usein lähellä oleville luontopoluille ja kansallispuistoihin tai joskus pakkaan auton ja lähden kauemmaksi nauttimaan ja kuvailemaan luontoa esimerkiksi lappiin. Lapissa on tullut käytyä monta kertaa niin vuodenajasta riippumatta vaeltamassa, koskenlaskussa ja laskettelemassa.
Näen luonnon aina kauniina ja tunnelmallisen aitona, oli sitten kesä tai talvi. Luontoretkien tai vaikka kävelyiden jälkeen huomaa kuinka energiseksi olo muuttunut Kuvaan luontoa paljon ja tallennan ne kuvat puhelimeeni, jotka herättävät tunteita sekä näyttävät mielestäni kauniilta maisemilta ja asioilta luonnossa.
Työntekijän luontokokemus
Löysin maastokartan avulla kotini läheltä koskemattoman suon, jota siis ei ollut ojitettu. Tämä kyseinen suo kuuluu soidensuojelualueeseen. Olen aina haaveillut kerääväni itse karpaloita, joista voisin keittää kiisseliä ja laittaa loput talveksi säilöön, joten päätin lähteä muutaman tunnin päiväretkelle etsimään karpaloita.
Oli muutaman asteen kirpakka pakkaskeli ja aurinko paistoi lämmittäen kasvojani. Kävelin sanko kädessäni metsän läpi vievää metsäautotietä, jota ympäröi myös kauniit ruskapuut. Keltaisen ja oranssin sävyisistä lehtipuista leijaili hiljalleen lehtiä maahan, kuin ruskasade. Tiellä oli jäätyneitä vesilammikoita, jotka rutisivat kävellessäni jalkojeni alla. Muutamia sieniä huomasin vielä kasvavan sammalmaassa, mutten tunnistanut niitä. Kuljin tietä hyvin rauhaseltani, hengitykseni höyrysi kevyesti hengitettyäni raikasta ilmaa. Nautin siitä
hiljaisuudesta, aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Hetken päästä havahduin ääneen, joka tuli suoraan edestäpäin, huomasin tikan. Tikka rummutti korkealla koivun kylkeä. Metsätie teki loppuaan ja pikkuhiljaa alkoi avartumaan rämesuo, josta oli tarkoitus etsiä niitä karpaloita.
En ollut ennen käynyt kyseisellä suolla ja ihan hämmästyin sen suuruudesta katsellessani ympärilleni ja kaikki näytti aivan samanlaiselta. Kosteaa sammalta, pieniä kitukasvuisia mäntyjä ja ruskan valloittamia kasveja. Olin liikkeellä yksin ja ajattelin etten uskalla poiketa kovinkaan kauas suon reunalta, etten eksyisi.
Kuljin suon reunaa pitkin katsellen hyvin tarkasti sammaleen sekä kasvien sekaan nähdäkseni ne punaiset marjat. Suolla oli helppo kulkea pakkasen ansiosta mutta
jossain kohtaa aurinko oli jo kerennyt lämmittää maata, joten jouduin käyttämään avuksi puiden juuria ja mättäitä kulkemiseen. Eikä kauankaan mennyt, kun havaitsin karpalon ja toisenkin sammaleen päältä. Kumarruin polvet vasten suon maata keräämään marjat ja tunsin, kuinka kohmeinen sammal suli polvieni alla ja kasteli housuni. Karpaloiden pinnalla oli kaunis pakkaskuuraa ja sammalkin oli vielä jäässä, jonka syystä useiden marjojen kerääminen oli hankalaa, kun olivat kasvaneet sammaleen sisään. Jäisen sammaleen päältä marjojen kerääminen sai sormenpääni pistelemään kylmyydestä. 
Hetkeksi päätin ihan vain istahtaa, karpaloiden kerääminen kyyryssä sai polvet ja selän väsyneeksi. Tarkkailin ja katselin ihaillen suon maisemaa ja kuutelin lintujen laulua. Lintuja en tunnistanut mutta niitä lenteli paljon edestakaisin iloisesti viserrellen. Aurinko pilkisteli puiden välistä ja lämmitti mukavasti kohmeisia käsiäni. Ilma oli todella raikas, hieman kostea ja tuoksu oli turvemainen. Maistelin karpaloita samalla nauttien siitä kiireettömästä ja rauhallisesta hetkestä. Punaisen kovakuorisen marjan kirpeys ja happamuus valtasi suuni, joten ei niitä montaa pystynyt kerralla syömään. Päätin kerätä vielä kolmelitran astiani täyteen karpaloita.
Hetken kerättyäni kuulin metsän takaa aseen laukauksia. Oli alkanut hirvenmetsästyskausi ja luultavasti se laukaus kuului metsästysporukasta. Karpaloiden kerättyä päätin lähteä suunnistamaan kotiin. Kylmyys oli tarttunut koko kroppaan, varsinkin käsiäni palelsi. Marjojen keräys olisi ollut hankalaa käsineiden kanssa. Suunnistin takaisin metsään vievälle tielle ja ajattelin kulkea kotiin erireittiä. 
Kulkiessani pientä metsäpolkua pitkin tunsin, kuinka luonto oli kohentanut mieleni. Olo tuntui paljon virkeämmältä ja energiseltä kuin ennen suolle tuloa, vaikka kylmä pistelikin varpaista nenänpäähän saakka.
Metsäpolun varrella oli pieni puro, joka solisi kauniisti. Jäin hetkeksi ihastelemaan ja kuuntelemaan solinaa. Tunnustelin purossa virtaavaa vettä. Vesi tuntui kylmältä ja näytti todella kirkkaalta. Puron varrella kasvoi lehtipuita, jotka ruskansävyissään kaareutuivat kauniisti puron ylitse. Huomasin myös puron lähettyvillä kasvavan heiniä, jotka oli kuivettuneet. Keräsin heinänkorsia muutaman, jotta voin hyödyntää niitä kotini sisustuksessa.
Jatkoin matkaa takaisin kotiin päin. Ainoan äänen, jonka kuulin oli se tuttu lintujen viserrys. Metsäpolku johti harjun päälle, kiivettyäni sen ylös käyttäen apuna mäntyjen runkoja. Männyn runko tuntui käsiäni vasten karhealta ja ympärilläni tuoksui havupuut. Harjun päältä avartui upeat maisemat kohti naapuritalojen peltoja. Ruska oli vallannut upeilla punaisen, oranssin ja keltaisen sävyisillä väreillä kaikki lehtipuut, jotka seisoivat pellon laidassa. Aurinko paistoi pilvettömältä ja kirkkaan siniseltä taivaalta. Ilmakin oli huomattavasti lämmennyt sekä kuura oli jo sulanut kasvien päältä. Kaukana pellon toisella laidalla oli kymmenkunta upeita pitkäkaulaisia laulujoutsenia odottelemassa muuttoa talveksi etelään. Lähdin hiljalleen laskeutumaan harjulta alas ja suuntasin kohti pellon reunaan, jota pitkin kuljin kohti pihatietäni.
Viimeisimmät kommentit